Hautajaiskäsky

Musiikki: Narvan marssi

Sotilasperinteet ovat kiehtovia ja korostavat sotilasyhteisön yhteenkuuluvaisuutta monin tavoin. Jyväskylän kollega meni viime kuussa naimisiin upseerin kanssa, ja sulhanen kirjoitti häitä varten leikkimielisen, joskin ilmeisen vakavasti otettavan “hääkäskyn”. Kaikki nyt vain menee paremmin, kun asiat on kirjoitettu ylös, jokainen tietää tehtävänsä ja tilaisuus on kokonaisuudessaan suunniteltu.

Tällä nimenomaisella hetkellä mieheni on täyttämässä toisenlaista käskyä. Hänen kollegansa ja vanha tuttavansa menehtyi äskettäin, ja tavan mukaan hänelle järjestetään ohjesäännön mukaiset sotilashautajaiset. Asiasta annettiin täysin virallinen käsky, jossa on määritetty kunkin sotilashenkilön tehtävä, asu, kuljetukset jne. Mieheni tehtävänä on laskea puolustusvoimien seppele arkulle.

En tiedä toista ammattikuntaa, jonka hautajaiset olisi järjestetty näin virallisesti työyhteisön toimesta. Eikä tämä koske vain aktiivipalveluksessa olevia, vaan nytkin kyseessä on evp. Jos tilastollinen todennäköisyys toteutuu, olen minäkin aikanaan sotilashautajaisissa surevan lesken roolissa.

Nykyään hautajaisissa halutaan korostaa vainajan persoonaa, hänen mieltymyksiään ja elämänhistoriaansa. Monelle työyhteisö ei ole ollut niin keskeinen elämää määrittävä tekijä, että sitä välttämättä varsinkaan eläkeiässä enää otettaisiin mukaan kuin henkilökohtaisten ystävien osalta. Toisaalta moni omainen tuskailee rituaalien kanssa, ja haluaisi jo siunaustilaisuudessa tuoda esille, kuka vainaja oli.

Meillä mietitään sattuneesta syystä kuolemaa paljon, ja eräänä päivänä mieheni totesi, että ehkäpä hän ei esitäkään toivomuksia hautapaikastaan tai hautaamisestaan muutenkaan. Me jälkeenjääväthän sen asian kanssa joudumme elämään. Mutta sotilashautajaisista ei tulisi mieleenkään tinkiä, sen verran koko perhe on asian kanssa tullut eläneeksi. Kuolemantutkijana tietäisin myös tekeväni väkivaltaa monille ihmisille, jos yrittäisin nämä rituaalit välttää.

Sotilashautajaiset juhlaunivormuisine sotilashenkilöineen voivat ehkä jonkun mielestä keskittyä liikaa ihmiselämän yhteen puoleen. Jonkin verran puolustusvoimien kantahenkilökuntaa tavanneena tiedän kuitenkin, että kyseessä ei ole mikä tahansa työyhteisö. Upseeriveli ja kurssiveli ovat käsitteitä, joita ainakin meillä kuulee alituiseen, samoin entiset ja nykyiset esimiehet ja alaiset tulevat joskus hyvin läheisiksi.

Elämästä tulee tietynlainen, kun on siirryttävä tehtävästä toiseen ja usein toiselle paikkakunnalle, monesti myös ulkomaille. Sotaharjoitusten takia ollaan poissa perheen luota viikkokausia vuosittain. Kenties jotkut puolisot alkavat inhota koko lafkaa tästä syystä, mutta useimmiten tilanne on tiedossa suhteen alusta lähtien.

Kuten etnologikollega hääblogissaan toteaa, upseerit ovat juhlimisen ammattilaisia. (Jätämme nyt tässä yhteydessä laskematta leikkiä ammattikunnan entisaikoina tavallisista alkoholiongelmista.) Hautajaisista puhutaan tärkeänä osana omaisten surutyötä, mutta todellisuudessa ne tulevat siihen tarkoitukseen liian pian kuoleman jälkeen, ja harva on niihin todella valmistautunut. Ei liene pahitteeksi, jos on olemassa papin lisäksi joku muukin, joka hahmottaa siunaustilaisuuden alusta loppuun.

Sain myös tietää, että kadettiupseerien omaiset voivat saada kadettikunnalta 1700 euroa hautausavustusta, jos se on tarpeen. Summa kattanee edelleen hautaustoimiston kulut; kuten sosiaalitoimen avustuksenkin kohdalla,  muistotilaisuutta ei ole tarkoituskaan näistä varoista kustantaa. Kenties tämän voi kokea antavan myös suuremman vapauden muistotilaisuuden suhteen: sinne ei ole pakko kutsua jokaikistä hautajaisiin osallistunutta sotilashenkilöä, vaan se on omaisten asia.

Muistotilaisuushan on usein kaksijakoinen: alussa ollaan vakavia, ehkä itketäänkin, mutta loppupuolella aiheet siirtyvät jo vainajasta ja surusta kevyempiin. Muistalemiseenkin tulee jo iloisempi sävy. Kenties näin hahmottuvat sotilashautajaisetkin: muistotilaisuudessa esille tulevat ihmisen muu elämä, perhe, harrastukset, kiinnostuksen kohteet ja intohimot.

Advertisements
This entry was posted in etnologia, hautajaiset, hautausala, häät, huumori, luterilaisuus, perhe, puolustusvoimat, sureminen, suruasu, surutyö. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s