Maaltapakoapurahakaavake F 16

Muistatteko, mikä oli suomalaisen yhteiskunnan suuri kipupiste ennen kuin sodat keksittiin 1990-luvulla siihen hommaan? Traumasta ei puhuttu, koska se oli monen ihmisen ikioma kokemus eikä mistään vielä edes periytynyt. Se oli maaltamuutto, “suuri muutto”, joka tapahtui erityisesti 1960-luvulla.

Suomesta muutettiin Ruotsiin, mutta vielä enemmän maalta kaupunkiin. Olisiko sittenkin kannattanut sotien jälkeen asuttaa evakot ja rintamamiehet pääosin kaupunkeihin eikä jakaa elinkelvottomia pientiloja kansalle? Yhteiskunnan murrosta siirrettiin pari vuosikymmentä eteenpäin. Kaupunkien asuntokanta ei tietysti tuolloin vetänyt sitäkään vähää asukkaita mitä maaseutu, joten kysymys on lähinnä teoreettinen.

Suomen kohdalla päätyi kuitenkin käymään niin, että kaupungistuminen, joka esimerkiksi Englannissa oli tapahtunut jo 1800-luvulla ja monessa muussa Euroopan maassa ennen toista maailmansotaa, tapahtui samassa rytäkässä niin sanotun 1960-luvun murroksen kanssa. Mielellään muistetaan poliittiset kuohunnat ja hipit, mutta todellinen muutos oli se, että yhä useampi asui kaupungissa ja yhä useampi pääsi opiskelemaan yliopistoon. Ja sairaalassa tietysti kuoltiin yhä useammin myös, koska kattava sairaalalaitos pystytettiin maahamme varsinaisesti vasta tuolloin.

Kun tulin opiskelemaan Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1991, suuri muutto pomppasi kuin vieteriukko esille milloin mistäkin. Se oli se suuri kysymys, jota yhteiskuntatieteet olivat Suomessa kalibroituneet käsittelemään – olihan niiden nousu saman murroksen tulosta.

Aikansa kutakin, mutta toisen maailmansodan nostaminen yli paljon viimeaikaisemman trauman kertoo kaiketi siitä, että suuret nuoremmat ikäluokat eivät enää jaksaneet tutkia samoja asioita kuin omaa napaansa kaivelleen suuret ikäluokat. Ja koska meille nuoremmille ei tunnetusti ole tapahtunut kuin Neuvostoliiton hajoaminen, 1990-luvun lama ja internet, meissä ei ole mitään kiinnostavaa. Sodat sen sijaan! Saatoimme noin kollektiivisesti suorittaa isänmurhan ryhtymällä diggailemaan isovanhempiamme.

No, leukailu sikseen. Suuri muutto oli keskeinen osa kansallista itseymmärrystä, mihin viittaa tuo otsikkokin joka on jostain Turhapuro-elokuvasta, muistaakseni siitä ensimmäisestä vuodelta 1973 joka kantoi hahmon nimeä. Uunohan oli se vino peilikuva nuoresta miehestä, joka lähti kaupunkiin etsimään onneaan, eikä aivan perinteisin keinoin sitä kyennyt löytämään.

Ruotsinsuomalaisten toinen sukupolvi on alkanut löytää äänensä ja kertoa tarinansa, mutta onko maalta kaupunkiin muuttaneiden kohtalo kotimaassa niin yleinen, että siitä ei ole mitään kertomista? Paitsi ehkä kesälomamatka, kun ajettiin halki maan viikoksi riitelemään? Kun vanhemmilla ei ollut yhtään ystävää mutta keskikaljaa kului? Ymmärrämmekö enää edes, että se vaikuttaa ihmiseen jotenkin, kun hän muuttaa kokonaan toiselle seudulle ja toiseen elämäntapaan?

Kuulemma Suomessa on käynnissä jälleen “suuri muutto”, mutta elämäntavan muutos on harvemmin yhtä radikaali kuin menneinä vuosikymmeninä. Useimmilla on jo ennestään ollut sisävessa ja suihku käytössään, eikä medioissa juuri muuta esiinnykään kuin eriasteisesti urbanisoituneita ihmisiä. Ei tietysti esiintynyt ennenkään, paitsi koomisina hahmoina, mutta tarjontaa oli vähemmän.

Muutin perheeni kanssa Helsingistä Kotkaan puolisen vuotta sitten, ja olen yrittänyt havainnoida eroja ja muutoksia. Tietynlainen leppoisuus leimaa uutta kotiseutuamme verrattuna Helsinkiin, mikä ei ole kovin kaksinen havainto, mutta elettynä ihan merkityksellinen. Mieheni on täältä kotoisin, joten kotoutumistukea on saatavissa läheltä. Kipuilenko vielä joskus identiteettini kanssa, sen näkee sitten. Toistaiseksi muutos on ollut parempaan päin, vaikka olemmekin päässeet heti tutustumaan “tyhjenevän maaseudun” ongelmiin: lähikauppa lopetettiin ja joukkoliikenteen vuoroja muualle Suomeen on vähennetty rajusti. Ilmeisesti tavoitteena on, pyhistä puheista huolimatta, että ihmiset asuisivat vain Helsingissä tai ainakin kävisivät vain siellä.

Advertisements
This entry was posted in asuminen, ikääntyminen, köyhyys, kokemus, kulttuuri, kuoleminen, perhe, sosiologia, sota, sukupolvet, suomalaisuus. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s