Kuoleman tyhjentäminen eli mitä haluan sanoa juhlarahakohusta

Ensin en nimittäin ajatellut sanoa mitään. Kuolemantutkijana joudun kuitenkin toteamaan, että naiivi kuvitelma kuoleman tulemisesta jotenkin lähemmäs ihmisiä, kun sitä nähdään ja siitä puhutaan, ei pidä millään lailla paikkaansa ja sen(kin) tämä viime aikojen merkillinen tapahtumasarja todistaa. Tämä kirjoitus on Noora Kotilaisen ja Saara Särmän blogikirjoituksen inspiroima; ilman heidän tekstiään en olisi osannut pukea omia ajatuksiani luettavaan muotoon.

Aikoina, jolloin ihmiset vielä menivät kuoleman jälkeen johonkin, heillä oli yksilöllinen kohtalonsa. Heidän näkemisensä oli tärkeää, paitsi siksi, että voitiin olla varmoja kuoleman tapahtumisesta ja toimia sen mukaan, myös siksi, että vainajan ulkomuodosta voitiin päätellä monenlaisia asioita.

Rauhallinen ilme, jopa hymy, kertoi että taivaaseen mennään. Ahdistunut ja tuskainen kuolema viittasi paholaisen olleet paikalla viime hetkinä. Jos oikea silmä jäi auki, vainaja katsoi miespuolista seuraajaa, jos vasen, niin nainen.

Ruumiiden kunnioittava käsittely oli myös tärkeää. “Ruumiita kuin puita pinossa”, muisteltiin olleen 1860-luvun suurten nälkävuosien aikaan (Kun halla nälän tuskan toi, SKS 1990). Äkillisesti tai tuntemattomasta syystä kuolleita vainajia pelättiin.

Sittemmin vainajien näkeminen on harvinaistunut, ja vuosikymmenien ajan sitä pidettiin korkeintaan traumatisoivana. Opittiin puhumaan surutyöstä ja sen myötä läheisten vainajien näkemistä alettiin uudelleen suositella, mutta ei vainajan itsensä takia. Vaan siksi, että sureva omainen “toipuisi” surusta nopeammin ja, kuten on tapana toiveikkaasti sanoa, selviytyisi ja jopa voimaantuisi kokemuksestaan.

Kuolemasta puhuminen ja sen esittäminen ovat muuttuneet abstraktioiksi kuten kuolemakin. Painopiste on elävissä, koska vainajat eivät enää mene minnekään. Korkeintaan heistä tulee “kattokruunun ympärillä lenteleviä enkeleitä”, kuten Pirjo Hassinen kuvaa kirjassaan Mansikoita marraskuussa. Kuolemakin on olemassa vain eläviä varten – vahvistavana kokemuksena, rahastettavana julkisuutena tai oman taiteellisen uran edistäjänä.

En mitenkään pysty kuvittelemaan, että edes kuvataiteilija ei olisi osannut arvata, millaisen reaktion hänen juhlarahoihin kopioimansa kuvat herättävät. Ruumiilla huoraamista harrastavat nykyään tietysti kaikki, tiedotusvälineistä yksittäisiin somettajiin. Mitään arvoa näin esitetyillä vainajilla ei ole, ei yksilöllistä kohtaloa, ei merkitystä muuna kuin symbolina tai taloudellisen hyödyn tai egonpullistuksen välineinä. “Minä näen, minä esitän.”

Sodissa kuolleiden kunnioittaminen on monelle tärkeää. Toisen maailmansodan aikaisessa Suomessa omista kaatuneista ei sopinut julkaista kuvia; vihollisen kaatuneiden kanssa ei ollut niin tarkkaa. Kun ajatellaan juhlarahaformaattia, voidaan kysyä, keitä pian kuolevien tai kuolleiden juhlarahojen kuvien ajatellaan esittävän. Suomen valtion vihollisia, joiden peittoamista näin juhlistetaan?

Lienemme lähestymässä Joakim Pirisen Sokeri-Sakari-sarjakuva-albumissaan kuvaamaa tilannetta, jossa Sakari on töissä auttavassa puhelimessa. Kysymykseen, mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen sankarimme vastaa: “Sut kuivataan, vedetään myllyn läpi ja myydään patjantäytteeks.” Sitähän meille ruumiit ja vainajat nykyään lähinnä ovat: käytettävä hyödyke, joka auttaa meitä nukkumaan yömme paremmin.

Advertisements
This entry was posted in hautajaiset, kulttuuri, kulutus, kuolema, kuoleminen, media, mentaliteetti, mielipiteet, myötätunto, nationalismi, pakolaiset, politiikka, sankaruus, sureminen, surutyö, talous, terapia, tunteet, tuonpuoleinen, uskonto, väkivalta, viihde. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s