Lapsista ja koirista

“Sehän on vain koira.” Näin sanovia pidetään usein raakoina julmureina, jotka eivät ymmärrä eläinten arvoa ja vihaavat kaikkea kaunista ja hyvää.

Meille tuli pari kuukautta sitten rescuekoira Romaniasta, noin puolivuotias neiti joka on järjestänyt meille runsaasti ohjelmaa. Onhan perheessä 11-, 8- ja 2-vuotiaat lapsetkin, joten vapaa-ajan ongelmia ei varsinaisesti ole.

NeraJäällä

Rescueyhdistys Kulkurien sivuilla on jokaisen pennun kohdalla seuraava teksti:

“Pentua harkitsevalla on suuri vastuu. Omat resurssit on ehdottoman tärkeää punnita huolella. Ajan, motivaation ja sitoutuneisuuden täytyy olla kohdallaan. Pentua harkitessa täytyy muistaa, että mm. sisäsiisteys on opeteltava alusta lähtien, hihnakäytös on täysin uusi asia, muihin koiriin tutustumistakin saattaa joutua harjoittelemaan eikä yksinolo suju heti itsestään. Tavaratkin saattavat päätyä tylsistyneen ja aktiivisen pennun kitaan ja leluiksi ihan vain vahingossa. Pentu tarvitsee paljon selkeitä rajoja, johdonmukaista, positiiviseen palkitsemiseen keskittyvää koulutusta ja rakkautta kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.”

Meille moninkertaisille koiranomistajille tämä oli tietenkin tuttua. Me halusimme koiran, tai no sanotaan suoraan, minä halusin koiran. Halusin jonkun kuseskelemaan ja paskantamaan lattioille, syömään kaiken irrallaan olevan, haukkumaan heti kun jossain rasahtaa ja levittämään karvoja sänkyyn.

Tällaisen koiran me myös saimme. Tietysti saimme myös personal trainerin ja suunnattomasti rakkautta ja hupia. Lapsille koira on moninainen asia, sekä hauskaa seuraa, outo uus’ että joskus harmittava tavaroiden nyysijä.

Joka pitää koirista ja haluaa elää niiden kanssa, tietää ja hyväksyy kaiken tämän. Jos ei halua tällaista sirkusta kotiinsa, ei koiraa hanki ja sillä selvä. Lasten hankkimisen suhteen asia on monimutkaisempi. Aikuista ihmistä, joka ei halua koiraa, ei pidetä mitenkään omituisena. Pariskuntaa, joka ilmoittaa ettei aio hankkia koiraa, ei paheksuta eikä sanota itsekkäiksi. Koirattomat ihmiset ovat tasavertaisia työpaikalla vaikkapa lomista sovittaessa ja ylitöitä jaettaessa. (Vaikka kaipaa se koirakin ja jonkun se täytyy ulkoiluttaa.)

NeraRapsutus

Koira ei koskaan kasva varsinaisesti aikuiseksi, vaikka hurjin riehunta katoaa useimmilla viimeistään parin vuoden iässä. Jos koira on todella ongelmallinen eikä sen kanssa voi elää, sitä voidaan esittää jopa lopetettavaksi, niin raskas päätös kuin se onkin. Samoin hyvin sairaan koiran elämää ei haluta turhaan pitkittää. Eutanasia on eläinmaailmassa pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Ihmisten kanssa on toisin. Onhan koirakin monelle statusasia ja sen taidot ja käytös ylpeilyn aihe, mutta samanlaista identiteettikysymystä ja kunnianhimon esinettä koirista harvoin saa kuin ihminen lapsistaan. Lapsista odotetaan niin paljon, että näemme heissä sellaistakin, mitä ei ehkä koskaan olekaan. Pohdimme, miten jokin luonteenpiirre soveltuu aikuiseen elämään, pelkäämme ettei lapsi pärjää elämässä ja toivomme hänestä, kuka avoimemmin, kuka salaa, jotain suurta.

Joissain asioissa lasten elämä on kovempaa kuin koirien. Ei paukkuarkaa koiraa kouluteta väkisin metsästyskoiraksi, ei kaikkia varauksetta rakastavaa koiraa laiteta vahtikoiraksi. Koirien kohdalla tämä on itsestään selvää, lasten kohdalla ei aina niinkään. Kyllä meidän isi treenaa pojastaan NHL-kiekkoilijan vaikka väkisin. Pianoa soitat kunnes sormesi ovat ruvella, äiti kun ei pianotunneille päässyt. Ja niin edelleen. Toki lasta ei myydä pois jos hän ei “sovi laumaan”, kuten koirien kohdalla voidaan tehdä. Vaikka joskus on elämää ihmetellessä tullut mieleen, olisiko se harkittavissa oleva ratkaisu joissakin tapauksissa.

En nyt sanoisi niinkään, että lapsia hankkivat myös ihmiset, joiden ei pitäisi hankkia lapsia. Koirien kohdalla asian toteaminen on helpompaa. Joka tapauksessa paineet hankkia lapsi, kesti elämää lapsen kanssa tai ei, ovat huomattavasti suuremmat. Vaikka melkein samanlaisia kodinhoidollisia ongelmia lapsistakin usein seuraa. Niitä vain pidetään helposti omina epäonnistumisina tai merkkeinä uhkaavasta tuhosta, ei normaaleina kehitysvaiheina tai muuten vain tapahtuvina asioina.

Samoin koirasta ei käsketä joka hemmetin käänteessä “nauttimaan”. Koirahan hankitaan lähtökohtaisesti nautinnon vuoksi nykyajan Suomessa, vaikka oudon masokistiselta tuo nautinto joskus varmaan vaikuttaa. Lapsia taas hankitaan, jotta oltaisiin normaaleja, koska halutaan perhe ja jatkaa sukua, halutaan täydellistää parisuhde ja mitä kaikkia selityksiä sitä onkin. Eräässä keskustelussa mies totesi kahdelle useamman lapsen äidille, että he ovat “synnyttäneet poikia isänmaalle”. Naiset nauraa käkättivät ja totesivat hankkineensa lapsensa omaksi huvikseen. Vaikka oudon masokistiselta jne.

NeraKorsussa

“Sehän on vain lapsi.” Ei näinkään voi sanoa. Ei, vaikka se auttaisi elämään lapsen kanssa paljon rennommin. Se nyt on tollanen. Tuolla järjellä varustettu, osaa nuo asiat. Ikää kertyy ja siitä se oppii, joitain asioita ei opi ja sen kanssa eletään. Jos koiraa ei ole otettu vain esittelyn aiheeksi, se saa olla sellainen koira kuin on. Voisiko lapsiin yhä useammin asennoitua samalla tavalla? Tämän kysymyksen esitän myös itselleni. Vaikka  nuo eivät jahtaakaan jäniksiä ja oravia keskellä yötä.

Advertisements
This entry was posted in koirat, lapset, perhe, Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s