Broileri, tule takaisin

Muistatteko vielä ajan, jolloin oli olemassa pitkän linjan ammattipoliitikkoja? Niitä, jotka olivat tulleet suoraa lukiosta (tai ainakin melkein) eduskuntaan eivätkä olleet elämässään muuta tehneetkään kuin politikoineet? Minä muistan, enkä voi olla miettimättä, oliko se sittenkään niin kamalaa aikaa. Anu Koivunen on analysoinut nykyisiä poliitikkoja Apu-lehden blogissaan.

Poliittisia tehokasvatuksen tuotteita eli broilereita syytettiin siitä, että he eivät olleet “päivääkään oikeissa töissä” ja että he eivät tunteneet tavallisten ihmisten arkea. Luonnollisesti kuka tahansa muu kuin poliitikko tuntee tuon mystisen hahmon arjen paljon paremmin. Suomessahan poliitikoilla on viisi sisäkköä ja jokaisella limusiini käytössään, kun taas vaikkapa suuryritysten perijät laskevat pullokuitteja Alepan kassalla että rahat riittävät. Tympeä maitolitran hinnan kysyminen ehdokkailta aina vaalien alla juontunee tähän.

Politiikka voi näyttää monelta asialta, mutta puhtaimmillaan se on lainsäädäntötyötä. Lainsäädäntö taas on ihan inhimillisen käsityskyvyn rajoissa, mutta jos poliitikko ei ymmärrä joutuvansa toimimaan lainsäädännön rajoissa, tulee vaikeuksia.

Jos käy kuten nyt on käynyt, että pääministeriksi nousee ihminen, joka ei ole edes puhdistunut kunnallispolitiikan kiirastulessa, voi maan johtaminen näyttää hyvinkin siltä kuin se nyt näyttää.

Politiikkaan on kaivattu uudenlaista johtajuutta – johtamisestahan tässä on vouhkattu viimeiset pari vuosikymmentä. Ensin ajateltiin, että polvihousuisten miesten maksusta esittämä viihde eli jääkiekko olisi siinä suhteessa viisasten kivi, sitten ihmeidentekijöiksi nousivat edes jotenkuten pärjänneet yritysjohtajat. Seminaarit ja konferenssit ovat lihottaneet järjestäjiään, mutta maamme yritysjohto on edelleen korkeintaan keskinkertaista, tosin loistavia olemaan myöntämättä virheitään.

Muistellaan samalla vielä viime vuosikymmenten lastenkasvatusta ja koirankoulutusta. Niissä on näet ollut nähtävissä samanlaisia kehityskulkuja. “Pitää vain osoittaa kuka on pomo”, laumaahan me johdamme kaikki. Se, että sen paremmin lapsi- kuin eläinpsykologia ei tue ajatusta lauman ehdottomasta hierarkisuudesta, ei merkitse mitään kun ajatuksella on tilausta.

Vahva johtaja pystyy neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja, ei johda pakolla vaan yhteistyössä. Vahva johtaja pystyy myöntämään virheensä ja muuttamaan suuntaa tarpeen mukaan. Ei häntä kukaan heikkona sen takia pidä, vaan viisaana. Meillä on tällä hetkellä heikko valtiojohto ja siitä olen surullinen.

Enkä voi olla miettimättä, olisiko ikänsä politiikassa marinoitunut broileri toiminut toisin. Toki meillä on ihan oikea pitkän linjan poliitikko ulkoministerinä, mutta hänen tavoitteenaan ei ole johtaa Suomea vaan omaa puoluettaan. Omaperäistä sinänsä suomalaisessa poliittisessa historiassa.

Advertisements
This entry was posted in politiikka, Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s