Akateemisen naisen masennus

En aio avautua viimekesäisestä diagnoosistani tämän enempää, mutta pohdin paranemisprosessia tietyn ihmisryhmän elämäntavan ja henkisen ilmapiirin valossa. Tutkijanaisen toipuminen nimittäin on temppu sinänsä, kuten alla tulee käymään ilmi.

Masennustahan ei pidä lähteä purkamaan vain salapoliisin ottein, etsimään syitä ja vaikuttimia kuten Uuden Kuun Emilian Ruth-täti. Syiden rinnalla on vähintään yhtä tärkeää, tai jopa tärkeämpää, oppia ajattelemaan toisin ja näkemään asiat uudessa valossa. Kuuluisa positiivinen ajattelukaan ei ole välttämättä tarpeen, realismi riittää.

Jos on onnellisessa parisuhteessa, kolmen ihanan lapsen äiti ja kyennyt harjoittamaan akateemista tutkimusta väitöksen jälkeen pian kymmenen vuotta, ei ihmisellä luulisi olevan syytä masennukseen. No, kaikenlaista tuohonkin yhtälöön mahtuu, mutta nyt emme mene siihen vaan niihin realistisiin ajatuksiin omasta itsestä ja saavutuksista.

Ihmistenhän on vaikea löytää kumppania ylipäätään, saati elämänsä suurta rakkautta kuten minä. Eihän se niin mene, että olen vienyt joltakulta oikeuden onneen, kaiketi, eihän, mutta vaikea on olla ajattelematta kaikkia niitä, jotka jäävät tästäkin paitsi.

Lapsettomuus on suuri ongelma varsinkin tahattomasti lapsettomille. Kolme kertaa luomusti hedelmöittyneen ei pitäisi valittaa jos jokin ei aina hotsita. Samaa sukupuolta olevat parit joutuvat näkemään vielä enemmän vaivaa, ja entäs omasta halustaan lapsettomat? Jos pidän lapsiani jonkinlaisena saavutuksena, väitänkö samalla, että heidän valintansa on väärä?

Tutkijanura on vihoviimeinen hyvän itsetunnon kannalta. Se alkaa jo yliopistoon päästessä, kun niin moni jää ulkopuolelle. Enhän toki voi pitää itseäni heitä fiksumpana, pääsykokeet vain korostavat vääriä asioita. Kohtuullinen gradu, muutama apuraha ja pätkävirka ja väitöskirja, mitäs noista, kaikkihan niihin pystyy. Ainakin kapenevassa tuttavapiirissä suurin osa ihmisistä. Ja tutkijanuran kolmas vaihe on silkkaa onnen kauppaa, ja tämä on minulle sanottu päin naamaakin. Ei voi johtua osaamisesta tai edes hyvistä hakemuksista, tuurilla ne laivatkin seilaa ja jos toinen jää ilman, olisi julmaa sanoa että minäpäs olinkin parempi. Ne vain painottivat vääriä asioita siellä lautakunnassa tai mikä instanssi se kulloinkin on.

Onneksi poden vain osa-aikaisesti syyllisyyttä ympäristön tilasta ja maailman köyhistä. Muuten tästä ei tulisi yhtään mitään.

Epäilen, että kalvinismi kehitettiin masennusoireiden hallintaa varten.

En syytä ketään, en pyydä mitään. Pitäisi kai vaihtaa poliittista kantaa ja alkaa uskoa, että se on vain itsestä kiinni ja jokainen pystyisi tähän jos haluaisi eikä ole mitään rakenteita tai syrjintää.

Todellisuudessa paraneminen menee siten, että lakkaa ajattelemasta elämänsä metatasoa koko ajan, miettimästä, vertailemasta. Siitäkin huolimatta, että korkeakoulumaailma kannustaa siihen jatkuvasti ja erilaiset gurut ja selfhelppoheikit väittävät että juuri nyt on sen aika. Eikä ole.

Masennuksen vaihtoehto on eläminen, eikä sitä voi tehdä jos vain äljentelee tekemisiään koko ajan.

Advertisements
This entry was posted in äitiys, feminismi, itsemurha, kuolema, lapset, luokka, luterilaisuus, naiseus, perhe, Suomen Akatemia, terapia, tutkijanura, tutkimusrahoitus, työelämä. Bookmark the permalink.

2 Responses to Akateemisen naisen masennus

  1. tituma says:

    Korkeakoulumaailma sairastuttaa vahvemminkin ihmisen. Koskaan ei ole riittävän hyvä, aina on parantamisen varaa, milloinkaan ei voi levähtää tyytyväisenä valmiin työn äärellä, vaan aina on jotain kesken. Itsekin masennuksen läpikäyneenä muistan tunteen, että ei olisi oikeutettu masentumaan, että ei ole kunnon syytä siihen. Masennus ei syitä ja oikeutuksia kysele, vaan iskee salakavalasti. Voimia toipumiseen!

  2. IlonaP says:

    Kiitos kommentista ja kannustuksesta. Pienin askelin, kyllä tää tästä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s