Ruoka ja markkinatalous

Kyllä, aion valittaa. En vain erään kauppaketjun harjoittamasta suomen kielen raiskaamisesta (“halpuuttaa” ei ole sana), vaan koko “ruoka””kulttuuristamme”. Kuluttaminen on sananmukaisesti elintärkeä kysymys sekä yksilölle että kansantaloudelle. Samoin ylipaino ja muut ruokaan liittyvät terveyshaitat. Tuskin mihinkään muuhun tuoteryhmään liittyy yhtä paljon toivoa ja epätoivoa, tavoitteita ja epäonnistumisia paitsi ehkä naisten kosmetiikkaan. Sitä ilman voi kuitenkin elää, syömättä ei voi.

Ystävä ja kollega Turusta kirjoittaa ansiokasta blogia turhasta tavarasta luopumisesta ja ennen kaikkea olemassa olevien järjestämisestä mielekkäällä tavalla. Miksi meille sitten kertyy turhaa tavaraa? Varmasti siksikin, ettemme osaa heittää mitään pois, mutta ostelemme myös sangen huolettomasti kaikenlaista, joskus jopa yli varojemme.

Kotitalouksista puhutaan monesti syyttävään sävyyn: ne eivät sekä kuluta tarpeeksi että velkaantuvat hälyttävästi. Lisää palkkaa ei kuitenkaan pidä maksaa palkansaajille, hyvänen aika, yritykset kaatuvat. Ne kaatuvat myös, jos ihmisillä ei ole varaa kuluttaa. Ammattijärjestävät suosittelevat jopa väliaikaisia ostolakkoja, jos kamaa on tolkuttomasti. Ruokaa on kuitenkin pakko hankkia jostain, koska joka päivä on syötävä paitsi pätkäpaastolla. Tästä syystä ruokaan liittyvää kulutusta on vaikeinta hillitä, ja siihen olisi kiinnitettävä suurin huomio jos elämää halutaan järkeistää.

Ruokakaupat esiintyvät meidän parhaina ystävinämme. “Kauppias hoitaa homman”, minkä homman sitten aikookaan hoitaa. Myös ruuan mainonta perustuu lähinnä mielikuville, samoin kuin kosmetiikan. Vai mitä sanotte televisiomainoksesta, jossa ensin paiskotaan pannulle mitä laadukkaimpia raaka-aineita ja sitten ruutuun lävähtää tarjouslihapullia? Jälkimmäisistä kerrotaan oikein hintakin, eli niitä ihmiset on tarkoitus saada ostamaan, ilmeisesti kuvitellen että osaisivat itsekin tehdä ruokaa.

Sama meno on itse kaupoissa. Ruoka-aineita ei todellakaan ole sijoitettu niihin sattumanvaraisesti, vaan tarkoituksena on saada ihmiset ostamaan mahdollisimman paljon ja samalla kuvittelemaan tekevänsä järkeviä ostoksia. Uutuudet ja vanhat tutut, palvelutiskit ja erikoistarjoukset on kaikki suunniteltu siten, että kauppaan jäisi mahdollisimman suuri osa rahoistamme. Eikä siinä mitään, ei se ole tyhmä joka myy vaan se joka ostaa.

Olisi kuitenkin suotavaa, että niin ruoan tuottajat, jalostajat kuin kauppiaatkin lakkaisivat väittämästä pyrkivänsä johonkin muuhun kuin voiton tekemiseen. Varmaan on mukavaa kokea tekevänsä tärkeää työtä laadukkaiden tuotteiden parissa, mutta ei se sen kummempaa hyväntekeväisyyttä ole kuin vaatteiden tai huonekalujen tuotanto ja markkinointi. Paitsi että samoja vaatteita ja huonekaluja voi käyttää vuodesta toiseen, samaa ruokakassillista ei voi.

Siinä me sitten olemme, kotona muka järkevästi ostetun ruokakassillisemme kanssa. Jääkaapissa on ennestäänkin kaikenlaista ja lähdimme ostamaan vain leivinpaperia, mutta näin taas kävi. Oma vika, tietenkin. Ja ruokaahan ei saa heittää roskiin, Intian nälkäänäkevät ja luonnon tuhoutuminen ja niin edelleen. Kaikkea ei voi pakastaakaan, joten mehän syömme ja haaveilemme käyvämme ehkä lenkillä, kun tässä nyt tuli tätä. Ja pitäähän ihmisellä olla oikeus nautintoon, juuri telkkarissa sanottiin niin laihdutusohjelman ja kokkiohjelman välissä.

Moni marttakerholainen ja elämäntapavalmentaja on jo täynnä neuvoja ja vinkkejä ravitsemuksen ja jääkaapin järjestämiseen. Niin varmaan. Minulla on tämä: lakataan pitämästä ruuan myyntiä ja markkinointia muuna kuin mitä se on, eli myyntinä ja markkinointina. Ne haluavat rahamme, me itse päätämme, kenelle ne annamme ja millä ehdoilla. Eikä tämä koske vain ns. bulkkiruokaa, jollain se macajauheen ja pakurikäävänkin tuottaja ja myyjä aikovat elää ja tehdä voittoa. Mielikuvia, tutkimuksia puoleen ja toiseen, lupaus paremmasta maailmasta ja onnellisesta elämästä, kaikkea löytyy ja ruoka on muka ratkaisu. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että tämä asia ei hoidu pelkästään syömällä.

Advertisements
This entry was posted in kulttuuri, kulutus, liikunta, perhe, politiikka, ruoka, talous. Bookmark the permalink.

One Response to Ruoka ja markkinatalous

  1. Pingback: ”Köyhtyy saa muttei laihtuu” | MG Living

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s