Suruasu ja aidot tunteet

Vanhoja valokuvia katsellessa käy usein ilmi, miten erilaisia entisajan hautajaiset olivat. Hautaussaatto lähti kotoa, mutta sitä ennen koko suku poseerasi arkun äärellä. Arkku saattoi olla myös auki näitä kuvia otettaessa. Saattoväki pukeutuu tietysti nykyäänkin yleensä mustiin, mutta suruharsoa ei juuri näe. Mustiin pukeutumisen aika rajoittuu pääosin vain hautajaisiin, ellei musta ole muutenkin normaali väri itse kullekin. Lesken ja lähisuvun naisten suruharsot kuvastavat aikaa, joka on meiltä kadonnut eikä palaa. Eihän nykynainen juuri käytä hattuakaan.

Olen miettinyt paljon kuolemankulttuurin muuttumista 1960- ja 1970-luvuilla. Tuolloin tapahtui monessa asiassa suuri kulttuurinen murros, ja ensimmäiset julkiset puheenvuorot senaikaisen kuolemasuhteen huonoudesta käytettiin Suomessakin. Jo muutamaa vuosikymmentä aiemmin olivat paremmalle väelle tai siihen pyrkiville suunnatut käytösoppaat korostaneet hillittyä käytöstä ja suurten tunnepurkausten välttämistä hautajaisissa. Niitä pidettiin tarpeettomana itsekorostuksena.

1970-luvulla voitiin jo todeta, että “itse kukin käyttäköön suruasua niin pitkään kuin huvittaa”. Tämä asetti surijat kiusalliseen tilanteeseen: kuinka paljon sai huvittaa? Oliko suruasun käyttö sitä itsekorostusta, vai saiko osoittaa surevansa suuresti vielä kuukauden kuluttua hautajaisista? Ettei vain pidetty omituisena? Ja kenellä oli lupa käyttää suruasua? Vanhastaan surevien hierarkia on ollut: perhe, sitten lähisuku, kaukaisemmat sukulaiset, tämän jälkeen ystävät, naapurit, työtoverit ja niin edelleen. Voiko hierarkian ohittaa ja mitä siitä seurasi?

Jos vainajan tyttäret eivät halunneet surupukua omista syistään käyttää, saiko miniä kuitenkin pukeutua mustaan tai tummiin vaatteisiin hautajaisten jälkeen? Kuinka paljon näistä keskusteltiin vai keskusteltiinko lainkaan, sitä en voi varmasti tietää. Sen tiedän, että paljon sanomatontakin osataan aistia ilmeistä ja eleistä ja sukulaisten kesken tiedetään sangen hyvin, miten saa riidan aikaiseksi tai voi sen välttää.

Tapojen modernisoituminen ei ollut, kuten viime aikoina on tullut totuudeksi, ainoastaan kasvottomien rakenteiden aiheuttama asia, jolle yksittäinen ihminen ei voinut mitään. Ihmiset halusivat käyttäytyä hyvin, mutta olla samaan aikaan uudenaikaisia ja noudattaa oman aikansa normaaliuden ja hienostuneisuuden edellyttämiä tapoja. Nelisenkymmentä vuotta sitten suruasun käyttö saattoi tarkoittaa monia asioita. Korkeaa ikää, konservatiivisuutta, surun syvyyttä tai muiden surun ohuuden esille tuomista.

Niille, jotka eivät toimineet julkisissa ammateissa tai lainkaan työelämässä, suruasun käyttäminen tai käyttämättä jättäminen ei ollut yhtä vaikea päätös kuin niille, joiden asu ei ollut vain heidän oma asiansa. Naisten työssäkäynti lienee sekin siis vähentänyt suruasun käyttöä, ja eläkkeellä olevien on ollut helpompi säilyttää tämä tapa. Mutta kun nuorempi polvi ei tottunut siihen aiemmassa elämässä, ei se välttämättä tullut tavaksi myöhemminkään.

Ja kuten lukija huomaa, en ole vielä kertaakaan maininnut “kuolemasta vieraantumista” tai muitakaan aiheeseen yleensä liitettyjä fraaseja. On selvää, että 1900-luvun loppupuolen Suomessa kuolemasta keskusteleminen ja sen julkinen esittäminen tavalla tai toisella tulivat aiempaa hankalammiksi. Haluttiin puhua tällaisista asioista avoimesti ja rehellisesti, mutta toisaalta kaikkiin tilanteisiin ei avoimuus edelleenkään sopinut. Parempi jättää mainitsematta kokonaan, puheessa tai pukeutumisessa.

Advertisements
This entry was posted in ikääntyminen, käytösoppaat, käytöstavat, kuolema, sukupolvet, sukupuoli, suruasu, surutyö, valokuvat. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s