Kuka nyt mitäkin kestää

Kun olin teini, itsemurha oli suosittu aihe. Sen käsittelyn vakavuudesta ja runsaudesta syntyi mielikuva, että harrastus oli nuorison keskuudessa aktiivista. Käsittääkseni tuolloinkin itsensä tappoi tavallisimmin 20-24-vuotias mies, mutta eihän se estänyt varoittamasta teinityttöjä tästä, kuten melkein kaikesta muustakin.

Nyt on esillä itsensä ja osan lapsistaan sangen dramaattisesti surmannut nainen. Ja innokkaat, mielestään vielä hieman liian vähän julkisuudessa olleet naispuoliset bloggarit ovat saaneet kupunsa täyteen. Äidin väsymys on niin suosittu aihe, että tekisi mieli kutsua sitä suorastaan seksikkääksi. MILF jos sen vain saisi hereille.

En ole kuolemantutkijana erikoistunut itsemurhiin, mutta jonkin verran asiasta lukeneena ja kokemusasiantuntijoita kuulleena olen vakuuttunut siitä, että mitään yksiselitteistä kaavaa itsensä surmaamiselle ei ole. Masennus on useimpien itsemurhien taustalla; muut motiivit ovat huomattavasti harvinaisempia.

Ei ole mitään yksiselitteistä rajaa, jonka jälkeen ihminen ei enää jaksa elää. Tsemppikirjallisuus kertoo uskomattomia tarinoita selviytymisestä ja elinvoimasta. Moni uupuu paljon vähempään, ja mitä siitä nyt sitten sanoisi. Olisit ajatellut positiivisesti? Lukenut enemmän Paulo Coelhoa? Mennyt terapiaan omalla rahalla jota ei ole, kun kunnalliseen oli jonoa?

Jokainen ihminen on yksilö, ja jokainen epätoivo ansaitsee sen verran kunnioitusta, että sitä ei sekoiteta omaan elämään ja lempiaiheisiin. Me emme tiedä, eivätkä vainajat palaa kertomaan. Omaisten tukeminen on ainoa järkevä teko. Syiden etsiminen on tässä tukemisessa lähinnä haitaksi, varsinkin kun sen tekee puolituttu saati ventovieras. Joten lopettakaa jo.

Advertisements
This entry was posted in äitiys, itsemurha, media. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kuka nyt mitäkin kestää

  1. Maria says:

    Kyllä ne syyt pitäisi selvittää ja ymmärtää, jotta saataisiin välineitä ehkäistä vastaavia tapahtumia. Melko röyhkeää ehdottaa, että asian vain annettaisiin olla. Miten seuraava perhe sitten saisi oikeanlaista apua, oikeaan aikaan? Tämä perhe ei saanut, nyt pitäisi pyrkiä auttamaan heitä, jotka apua tarvitsevat.

    • IlonaP says:

      Yritin mahdollisimman selvästi ilmaista, että mikään yksittäinen, selkeästi paikallistettava tekijä ei “aiheuta” itsemurhaa. Yksittäistapauksen reposteleminen ei aiheuta kuin sairasta nautintoa sellaista halajaville ja suunnatonta tuskaa niille, jotka ovat asianosaisia. Perheitä on kyllä syytä tukea huomattavasti enemmän, ja ne oikeistopoliitikkojen nyt kuorossa haukkumat “virkamiehet” eli julkisen sektorin työntekijät tekisivät sitä paljon ja ammattitaidolla, jos annettaisiin. Lähipiiri on usein liian raskautettua itsekin auttamaan loputtomiin. Julkkisbloggarit ja iltapäivälehdet eivät auta ketään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s