Lastensuojelulla trollaamisesta

Nuorehko oikeistopoliitikko intoutui hiljan toteamaan Facebookissa, että vappumarssille pienen lapsensa ottaneesta “tutun tutusta äidistä” pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Tapahtuman osallistujien luonnehtiminen “väkivaltaiseksi tiedetyksi, viinanhajuiseksi ja aseistautuneeksi huligaanijoukoksi” on sinänsä viehättävää, mutta lastensuojeluilmoitusten tehtailu on sen verran vakava asia, että ei paljon naurata.

Netissä kiertää nimittäin ilmeisesti aivan todellinen kokemus nimettömän lastensuojeluilmoituksen aiheuttamasta mielipahasta. Kuntoilusta ja laihduttamisesta innostunut äitiyslomalainen ärsytti jotakuta bloginsa seuraajaa niin paljon, että piti alkaa epäillä vauvan saavan liian vähän huomiota. Ei kun ilmoitus lastensuojeluun, jos äiti onnistuu laihtumaan! (Tällä logiikalla varhainen vuorovaikutus on meillä aivan ihanteellista prkl.)

Tunnen myös omakohtaisesti ihmisen, jonka perhe-elämästä on tehty lastensuojeluilmoitus. Kyseinen henkilö pitää työhönsä liittyvää blogia, jossa ei kuitenkaan ole tarkoituksena raportoida yksi yhteen kaikesta tapahtuneesta, vaan kaunokirjallisin keinoin tuoda esille kokemuksia ja tuntemuksia. Todellisuus on siellä jossain, mutta ainakaan minun tekstianalyysini ei aina riitä päättelemään, onko saamani mielikuva oikea. Vastuu on todellakin lukijalla. Tämä ei taannoin selvinnyt yhdelle sivulliselle, joka arveli että nyt kannattaa raportoida lastensuojeluun kun äidille saattaisi kirjoitusten perusteella tapahtua muutakin kuin lapsi.

Kaikkia näitä “lastensuojelutapauksia” yhdistää se, että ongelmana on – saanko rumpujen pärinää – äiti. Äiti uskaltautuu olemaan mukana jossain poliittisessa, huolehtimaan hyvinvoinnistaan tai kirjoittamaan hemmetin hyvin. Samoin tapauksia yhdistää toisen käden tieto tilanteesta, ei edes naapurikyttäys tai sukulaisten keskinäinen vaino. Ne alkavat nykyisessä nettitrollausmaailmassa tuntua suorastaan lämpöisen kotoisilta vaihtoehdoilta.

En suoraan sanoen tiedä, onko viranomaisilla velvollisuus tutkia jokaikinen heille tullut ilmoitus ja epäily lapsen kaltoinkohtelusta. Toivottavasti ei. Sillä nykyinen netissä pyöriminen on vienyt osalta ihmisiä todellisuudentajun aika täydelleen. Ihmisiä voi solvata miten huvittaa, esittää syvälle käyviä persoonallisuusanalyyseja kuvan ja parin henkilötiedon perusteella ja miksipä ei lähdetä rääkkäämään ihmistä tosielämässäkin, kun kerran aloitettiin.

Rasismia vastustavat tietävät tämän oikein hyvin. Jos ihmisellä on lapsia tai työpaikka, voi odottaa saavansa kuraa niidenkin päälle, jos erehtyy esittämään oikeita tietoja esimerkiksi maahanmuutosta. Keskiverto maahanmuutto”kriitikollahan” ei tällaisia luksuksia ole, joten kateus on taattu. Sama tausta on noissa mainitsemissani lastensuojeluilmoituksissakin: ihminen tekee jotain, mitä en itse tekisi ja sillä on vielä lapsi. Kyllä lapsia pitää suojella kaikelta, mitä juuri minä en itse ole tai uskalla olla.

Advertisements
This entry was posted in lapset, media, naiseus, perhe, politiikka, rasismi, tapahtumat. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s