Kuolemanenteet – kadotettu voimavara

HS:ssä Terhokodin johtaja Juha Hänninen puhuu siitä, miten ihmiset reagoivat lähestyvään kuolemaan. Tästä tuli mieleen entisaikain tapa nähdä kuolemanenteitä siellä ja täällä. Eihän se tikka tai varis mitään tiedä, mutta ihminen on aina vähän valmistautunut. Ja jälkeenjäävillä on tunne, että ei tämä oikeastaan ihan niin suuri yllätys ollut.

Äkkikuolemaa pidettiin entisaikaan pahana – ihmisenhän oli tärkeää kyetä valmistautumaan Jumalansa kohtaamiseen. Sittemmin kuoleman lähestyminen on kadotettu monin tavoin. Perinteinen sairaalakuolema on Hännisen vuoden 2013 Surukonferenssissa pitämän esityksenkin mukaan edelleen pääasiassa kuoleman kieltävä: hoitoja annetaan loppuun saakka, vaikka ne lähinnä huonontavat kuolevan potilaan elämänlaatua ja haittaavat jäähyväisten jättämistä.

Nykyihminen ei yleensä tosissaan usko enteisiin. Ja jos uskoo, sekoittuu uskoon helposti syyllisyyttä: olisi pitänyt nähdä ja ymmärtää ja estää kuolema. Aikana, jolloin kuolemalle ei paljon mitään voitu lääketieteen taholta ja rukouksenkin voima jäi Jumalan tahdolle kakkoseksi, enteiden merkitys oli toisenlainen. Kun koko ajan pohdittiin ja aavisteltiin, osui arvaus joskus oikeaankin. Saatettiin rakentaa kuolemalle tarina: sitä se mun uneni tiesi. Kuolema oli hallitsematon, mutta siitä voitiin olla tietävinään paljonkin.

Advertisements
This entry was posted in enteet, historia, kuolema, kuoleminen, lääketiede, pelko, saattohoito, Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s