Introvertti työelämässä ja vähän muuallakin

Oli tuossa taannoin puolison kanssa keskinäisen kehumisen kerho. Oltiin kumpikin herätty aamulla työasioita miettien, joten toisen poissaolevuus ei häirinnyt kumpaakaan. Vakka kantensa ja silleen. Ei meitä tarvitse koko ajan viihdyttää.

Introverttius ei tunnetusti ole ujoutta sinänsä, mutta paljon se rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Tai tarkemmin ottaen, introvertin voi kyllä pakottaa olemaan kanssakäymisessä, mutta seurauksena on jossain vaiheessa räjähdys, ulos- tai sisäänpäin. Ainakin työteho laskee, jos siinä laukkaa kaikenmaailman kiehnääjää kun voisi tehdä niitä oikeita töitä.

Hyvä esimerkki on kokoukset (saatan hyvänä päivänä osallistua palaveriin mutta älkää kutsuko paltsuun, en tule). Introvertti haluaa valmistautua niihin. Tosin ei välttämättä lukemalla kaikki asiakirjat huolellisesti, vaan rauhoittamalla muun päivän sosiaalisuudelta. Ehkä edellisen ja seuraavankin päivän. Tai sitten hän kasaa kaikki kokoukset yhdelle päivälle ja lusii ne kerralla ja lepää loppuviikon. Se, että hän ei ihannetilanteessa tapaa loppuviikon aikana kuin oman perheen jäseniä jos heitäkään, ei häntä haittaa vaan on tavoiteltu tilanne.

Kuten monissa ansiokkaissa yhteyksissä on yksinkertaisesti selitetty, introversio on ekstroverteille vaativa, mutta mahdollinen asia ymmärtää. Oleellista on, että introvertti ymmärtää olevansa introvertti. Veikkaan, että aika monta turhaa saikkua ja lääkekuuria vältettäisiin, vuosien terapiasta puhumattakaan, jos ihmiset opastettaisiin lempeän lujasti oikeisiin ammatteihin.

Introvertti ei sovi kovin hyvin asiakaspalveluun, juuri ja juuri tekniseen tukeen. Introvertti toimii oikein hyvin kohtuullisessa sosiaalisessa kanssakäymisessäkin, jos se on jotenkin ennakoitavissa ja toivon mukaan jopa hallittavissa. Ei siis pikaisia piipahduksia introvertin työhuoneeseen kun sattui tulemaan yksi juttu mieleen. Laita meiliä, sovi treffit. Ei introvertti sinua välttämättä välttele, kunhan vain haluaa tehdä sitä mistä hänelle maksetaan ja todennäköisesti se ei ole sinun kanssasi keskustelu tunnista toiseen. Vaikka huomaathan sinä introvertin voimien hiipuvan, kun ajatus alkaa harhailla ja jutut muuttuvat väkinäisiksi. Ei siitä pidä loukkaantua, et sinä tehnyt mitään väärin. Aika vain on täysi.

Introverttien pitää antaa hautautua kammioihinsa, pusata omia projektejaan ja hinkata sitä prototyyppiään. Joutavat “paltsut” saattavat tyydyttää jotain ekstrovertissa esimiehessä ja niistä on kiva raportoida että hommia tehtiin. Kyllä nyt on tahtotila tapissa kun tuhlattiin kallista aikaa ja vietiin ihmisten työteho lopuksi päivää.

Jossain lehdessä oli hiljattain siitä, miten äitiyslomalaistenkin pitää päästä liikkeelle ja hulluksihan sitä kotona tulee. Ahaa! tuumasin mielessäni (lehden nimi ei tosin jäänyt äitiyslomalaiselle mieleen), tässähän se ero on. Rohkenen veikata, että kotiäideiksi jää keskimäärin enemmän intro- kuin ekstrovertteja. Toki vanhemmuudestakin voi tehdä sosiaalisen sirkuksen, mutta usein valitetaan myös yksinäisyyttä.

Kotona viihtymistä pidetään jotenkin hyveellisyyden huipentumana, kun sattuu olemaan imeväinen siinä seurana. Kun viihtyy kotona lasten ollessa isompia, se ei olekaan enää niin hienoa. Varsinkin, jos sanoo tekevänsä vielä töitä ja lapset ovat päiväkodissa. Etätyöläisten vapautusliike ohoi. Introversion monet muodot täältä tähän.

Advertisements
This entry was posted in introvertit, perhe, työelämä. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s