Mitä vastustamme kun vastustamme Suvivirttä

On taas se aika vuodesta, kun epäsointuinen kuoro nousee laulamaan Suvivirrestä koulujen kevätjuhlassa. Uskonnottomana perheenäitinä minulla pitäisi kaiketi olla asiasta voimakas mielipide, mutta ei nyt niinkään. Kansantaloudellista tuhlausta koko kähinä vuodesta toiseen kyllä on.

Suhteeni uskontoon ja uskonnollisuuteen on mielestäni aika liberaali. Jos joku uskoo eikä töikseen tuputa, niin mikäs siinä. Kestän tapaluterilaisuuttakin niin kauan kuin se ei mene överiksi normaalisuuden olettamaksi. Hupaisinta oli, kun keskiasteen kaupallisen tutkinnon suorittaneet arvioivat minun olevan kirkkoon kuulumattomana lapsen “maallikkokummi”. No johan nyt.

Avioliittoni on kirkollisesti siunattu vaikka maistraatissa solmittu. Nuorin lapseni on kastettu. Ei ole mikään ongelma mennä näissä puolison toiveiden mukaan, jos ne fiksusti esitetään. Se, että minä en usko Jeesuksen olevan Jumalan poika ja pelastaneen minut ristinkuolemalla ei tarkoita, että muiden usko olisi paha asia eikä siitä saisi lapsilleni kertoa.

En ole muuten ainoa morsian, joka on vietelty kirkolliseen toimitukseen henkilöperustein. Tarkoitan, että taannoinen keskustelu paljasti yhden ja saman sotilaspastorin vedonneen muihinkin näissä asioissa. Vaikka puhumme hienosti abstrakteista yhteiskunnallisista ja teologisista kysymyksistä, ne tuppaavat henkilöitymään vahvasti.

Minuun teki aikanaan vaikutuksen po. pastorin esitelmä tieteellisessä tilaisuudessa, ja hyvin hän on puhunut perhetapahtumissammekin. Enkä tarkoita, että papin pitäisi olla showmies, vaan uskottava ja tilaisuuden tasalla. Näitä hautajaisia en unohda -aineisto SKS:ssä, kuten moni muukin kirkollisia toimituksia koskeva muistitieto, moittii usein pappia tilaisuuteen sopimattomista puheista, olivat ne liian yleisluontoisia, korkealentoisia tai henkilöt väärin ymmärtäneitä. Pappi on siinä toimituksen keskellä, joten häntä on helppo syyttää silloinkin, kun ongelman syy on aivan muualla. Projektio on tunnettu ilmiö.

Miten paljon Suvivirren vastaisuudesta mahtaakaan liittyä siihen, keiden tiedetään tai koetaan sitä puolustavan? Kirkosta eroamisen kiihtyminen aina kun Päivi Räsänen esiintyy telkkarissa on tunnettu asia. Kuulemma niin Timo Soini kuin Ulla Appelsinkin pyrkivät tällä hetkellä henkilöittämään Suvivirren itseensä. Kai se populismi niinkin toimii, myös itseään vastaan.

Suvivirsi on monelle meistä tylsiä aamunavauksia, sadistisia uskonnonopettajia, sosiaalisesti kiusallisia rippileirejä ja moukkamaisia konservatiivisia sukulaisia. Väkisin väännettyjä kirkkohäitä ja hämmentävän sekavia hautajaisia. Kaikkea sitä, mikä uskonnon nimissä tapahtuu vaikkei ole paljon missään tekemisissä sen kanssa. Kuten yllä olevasta on käynyt ilmi, saatan hyvänä päivänä ihan tykätä uskonnoista ja ymmärtää niiden merkityksen ihmisen identiteetissä, vaikka kovin voimakasta uskoa ei olisikaan. Mutta aina, kun uskonto menee maallisen vallankäytön ja muiden elämään puuttumisen puolelle, alkaa sylettää. Siitä touhusta minulla on kyllä voimakas mielipide.

Advertisements
This entry was posted in hautajaiset, häät, lapset, luterilaisuus, perhe, politiikka, uskonto, yhteisö. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s