Ihan oma itsensä

Ukrainan kriisi on vakava kansainvälispoliittinen kysymys, joka tuo esille, miten maailma nykyään makaa, mitkä toimijat ovat valmiita mihinkin ja niin edelleen. Miksi, se on jäänyt minulle hieman hämäräksi. Kunnes muistan, että valta on itsessään tärkeää monille ihmisille ja aina suurvalloille. Kovin paljon en lopulta tilanteesta ymmärrä, koska en ole perehtynyt alueen (varsinkaan lähi-)historiaan erityisen hyvin.

Näin äitiyslomalla tulee muita ihmisiä tavattua lähinnä, vaikkei onneksi pelkästään sosiaalisessa mediassa. On tietysti liioittelua arvella varsinaisesti tapaavansa ja varsinkaan todellisia ihmisiä eri palveluissa, mutta ainakin kommentteja ja vastakommentteja tulee vastaan melkein aiheesta kuin aiheesta. Minun facebookissani on muutamia näitä asioita työkseen tutkivia ja kommentoivia, mutta paljon myös sinänsä valistuneita, vaikka vastuusta vapaita kansalaisia. Twitterini on vielä asiapohjaisempi ja tylsempi.

Olin jonkin aikaa hämmentynyt ja jopa ahdistunut siitä, miten eri tavoin Ukrainan tilannetta voidaan tulkita. Onko koko uusi hallitus natseja vai vapaustaistelijoita ja onko Venäjällä oikeus puuttua asioihin vaiko eikö missään nimessä. Ja siltä väliltä tietenkin. Pitääkö Suomen liittyä välittömästi Natoon tämän johdosta, mitä se tämä onkin, ryhtyä Venäjän alusmaaksi, vai kaikkea siltä väliltä.

Kunnes tajusin, että paskat koko Ukrainasta useimpien mielestä, ainakin syvällä sydämessään. Jokainen tekee omaa ajatusmaailmaansa tiettäväksi, oli maailmassa menossa mitä hyvänsä. Sotahommat tai niiden uhka ovat pelottavia asioita kauempanakin, joten aika äärimmäisiäkin kannanottoja sopii odottaa.

Epäilenkin olevani turhan tosikko ja vaativani ihmisiltä hieman liikaa. Etteivät he juuttuisi välittömiin tunnereaktioihinsa, teeskentelisi tietäväisempiä kuin ovatkaan eivätkä varsinkaan levittäisi ennakkoluuloihinsa sopivia huhuja totuuksina.

Toisaalta, muutama päällisin puolin viisastelija välittää oikeasti kiinnostavaakin tietoa ja käsittelee asiaa juuri niin monimutkaisena kuin se on. Ei yritä vakuuttaa lukijaa mistään eikä olla varsinaisesti oikeassakaan. Eikä aina voi tietää ihmisen ammatin tai tittelin perusteella, kumpaan näistä ryhmistä hän kuuluu.

Jokainen on siis tässäkin asiassa ihan oma itsensä, ja tulee entistä enemmän sellaiseksi. Onkin hyvin opettavaista seurata, millaista tiedonvälitystä sosiaalinen media tarjoaa. Aina oppi ei tule itse aiheesta, vaan siitä, keiden kanssa sitä onkaan tekemisissä. Ei niin, että olisin kenestäkään hankkiutumassa eroon väärien mielipiteiden tai niiden huolimattoman esittämisen vuoksi. Onhan viihdekin tärkeää, vaikka asiat vakavia olisivatkin.

Advertisements
This entry was posted in historia, media, pelko, politiikka, sota, tunteet. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s