Aikuistenkasvatuksen haasteet

Tämänpäiväinen Katja Lahden kolumni Hesarin netissä sai miettimään, miten paljon muuta lapsilta vaaditaankaan kuin asioiden tekemättä jättämistä. “Älä ota sitä laastaria pois. Älä hakkaa veljeäsi. Älä puhalla pillillä, ime.” Meidän aikuisten ymmärtämisessä niillä menee ikä ja terveys. Meitä pitää odottaa, meidän muuttuvia mielialojamme pitää ymmärtää, meidän monimutkaista ajatuksenjuoksuamme seurata. Aikuisen maailmaan eläytyminen ei ole helppoa, vaikka se on tärkeää aikuisen tasapainoisen kehityksen kannalta.

No, parodia sikseen. Joka tapauksessa on joskus hyvä miettiä asioita lapsenkin näkökulmasta. On aika hämmästyttävää, että ammattikasvattajiltakin se unohtuu. Lapsi voi esimerkiksi loukkaantua, kun aikuinen ryntää hoitamaan aikuisten asioita ja jättää lapset kuin nallit kalliolle siksi aikaa. Lapsi voi pahastua, kun luvattu asia ei toteudukaan luvatulla tavalla. On toki eroja, miten lapsi tunteensa tuo esille, ja “lapsen pitää oppia kestämään pettymyksiä”. Eli huonoa käytöstä ja huonoa suunnittelua. Sitähän se aikuisenkin elämä tietysti on. Mutta onko hyvä lapsi aina se, joka sietää aikuisia sujuvasti, eikä vaadi oikeuksiaan?

Kuten Lahti kirjoittaa, humalaiselta aikuiselta emme edellytä ollenkaan samaa malttia kuin pikkulapsilta. Humalainen saa kyllä repiä pelihousunsa ja vaatia mitä kummallisimpia asioita. Varsinkin, jos hänellä on toimiva luottokortti ja kalliinpuoleiset vaatteet, meno saa jatkua lähes loputtomiin. Ruttuisilla vitosilla ja 20-senttisillä maksava lippispää saattaa kohdata kurin ja järjestyksen jossain vaiheessa. Eikä aikuisen aina tarvitse olla edes humalassa ollakseen öykkäri. Viime lauantaina yksi aikuisvauva sai kohtauksen Stokkan lastenosastolla (!) kun piti viisi sekuntia odottaa myyjää. Siinä lähti taas yhteiskunta-analyysi mölyämään. Pitkä ja railakkaasti kaljuuntuva mies oli varmaan omasta mielestään hyvinkin henkevä. Itse kiitin luojaa mielessäni siitä, että a) hän ei ollut minun mieheni ja b) lapseni jaksoi odottaa vuoroaan paljon paremmin.

Todellisuudessa suomalaiset(kaan) lapset eivät saa mellastaa lainkaan samalla tavalla kuin aikuiset. Pikemminkin nykyvanhemmat – ja tämän olen havainnut ihan koti-Suomessa, ei tarvinnut mennä ulkomaille – ovat aika kärsimättömiä kaikenlaisen lapsellisuuden suhteen. Kuulostavat jopa lapsellisilta kiukutellessaan jälkikasvulleen. Niin ne Supernannyn opit muuntuvat kotikäyttöön: tiukkana pitää olla. Vaan kukapa olisi tiukkana meille aikuisille?

Advertisements
This entry was posted in alkoholi, käytöstavat, lapset, perhe, Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s