Niin kallis on maa

Helsinkiläisten kunnallispoliitikkojen viimeaikainen lempiurheilulaji on tonttihippa. Kuka vain ehtiikin julistamaan jonkin alueen nykyisen käyttötarkoituksen hyödyttömäksi, tarpeettomaksi ja suorastaan ihmisvihamieliseksi. Asuntopula tunnetusti helpottuu rakentamalla mahdollisimman kalliita asuntoja kaupungin parhaille paikoille. Joka tapauksessa, jos hieman kärjistää niin joku autoileva poliitikko ehdottanee seuraavaksi asuntojen rakentamista pyöräteille. Eihän hän eikä hänen äänestäjäkuntansa tee niillä mitään.

Siihen en ota kantaa kun en tiedä, onko jonkun poliitikon puoluekanta Hartela tai vastaava, kuten kuulemma Turussa aikanaan sanottiin. Mutta irtopisteitä näillä kannanotoilla on helppo keräillä. Mitä todella tapahtuu, sitä on kiinnostavaa seurata. Vaikkapa täältä Santahaminasta käsin.

Maankäytön historia on minulle tuttua varsinkin hautausmaiden osalta. Onhan suomalaisten hautausmaiden historia yhtä kiehtovaa kuin muuallakin, eikä se ole vailla inhimillisiä piirteitä. Ennen kuin 1800-luvulla alettiin suosia kaupunkien ulkopuolella sijaitsevia hautausmaita, olivat alati täyttyvät hautausmaat suuri ongelma. Saidat maanomistajat eivät halunneet luovuttaa maata moiseen joutokäyttöön, joten monissa kaupungeissa haudattiin vainajat liian matalaan, liian pian ja liian ahtaasti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Vapaana kulkevat siat tonkivat hautausmailta luita, mistä syntyi käsite “sian kirkkotie”. Löydökset näet tuppasivat leviämään sian kulkemalle reitille hautausmaan ulkopuolellekin. (Tällä jutulla on kiva kauhistuttaa opiskelijoita luennoilla. Se on peräisin Ilmari Wirkkalan teoksesta Suomen hautausmaiden historia.)

Nykyisetkin hautausmaat ovat käymässä ahtaiksi. Enpä ole kovin usein törmännyt ajatukseen luovuttaa lisämaata hautausmaille, joten näillä mennään. Jos joku miettii, miksi kirkko aikanaan ryhtyi suorastaan suosimaan tuhkausta arkkuhautauksen sijasta, niin vastaus on moninainen mutta yhtenä selityksenä on tuo hautasijojen loppuminen. Uurna mahtuu huomattavasti pienempään tilaan kuin iso arkku. Minua kyllä mietityttää, että uurnahaudalle tulee myös pienempi hautakivi. Kun ihminen haluaisi mausoleumin, tässä on hieman sulattelemista.

Kaikkia ei suuri ja mahtava muistomerkki kiinnosta, mutta kunnallispoliitikkoja keskimääräistä useammin. Vai miksi luulette jäähallien ja konserttitalojen nousevan joka niemeen notkoon ja saarelmaan? Jotta joku poliitikko tai virkamies saisi pytinkinsä jos ei patsasta arvele saavansa. On tätä korkeakoulumaailmassakin – erään yliopiston erään konferenssin avannut rehtori kulutti kolmen vartin tervetuliaispuheestaan noin puoli tuntia kertoakseen hallituskautensa rakennusprojekteista…

Kun talo on rakennettu, sen tilalla olleita asioita ei saa takaisin. Sen soisin muistavan näitä kannanottoja ja julkilausumia tehtailevien poliitikkojen. Hautausmaa on varmaan maan tehotonta käyttöä sekin, mutta tarkoituksensa niilläkin oli ainakin 1800-luvun ihmisten mielestä. Puhuttiin jopa Jumalan puistoista, vaikkeivät ne enää oikein kaupunkeihin sitten mahtuneetkaan. Mikä mahtuu, mikä ei, on kunkin aikakauden viesti jälkipolville.

Advertisements
This entry was posted in asuminen, hautausmaa, historia, luokka, politiikka, tuhkaus, yliopisto. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s