Politiikka on vaikeaa

Poliitikko voi joutua eroamaan monesta syystä. Joskus kyseessä on politiikan ulkopuolinen asia, joskus melkoinen luottamuksen ja epäluottamuksen sekasotku, joskus selkeä väärä toiminta. Miten kaksi viimeistä voitaisiin edes jotenkuten välttää? Eihän liene kenenkään etu, että kun kokemusta on karttunut, ihminen joutuu hallinnon sivuraiteelle ja tilalle tulee ehkä tuoreempi kasvo, jokan on kuitenkin altis mokailemaan vielä pahemmin.

Olin kuntavaaliehdokkaana vuonna 2008 ja päädyin jonkinlaisen vaalimenestyksen seurauksena erään Helsingin kaupungin omistaman yhtiön hallitukseen. Se oli mielenkiintoista aikaa, ja varmisti ainakin sen, että niin kauan kuin minulla on vaativa päivätyö, en yritäkään hahmottaa kaupungin hallintoa sen kummemmin. Helsinki on kaupunkina tietysti vielä omassa luokassaan, mutta ylipäänsä hallinnon kuviot, mahdollisuudet ja velvollisuudet ovat isoja asioita. Ei niiden yli voi noin vain hyppiä vaikka olisi kuinka hyvä ja tosi ihminen ja kaveritkin sanoisi.

Juukalainen juristi ja bloggaaja Sakari Timonen on toistuvasti kritisoinut kotikuntansa ja muiden kuntien lainvastaisia päätöksiä, jotka kuitenkin tuntuvat menevän läpi ihan kivasti. Jokuhan kai niistäkin hyötyy. Poliittinen tahto on usein suurempi kuin kiinnostus siihen, voiko lakia oikeasti soveltaa näin. Myös kansallisella tasolla asia tuntuu olevan hämärä, ajatellaanpa vaikka sote-uudistusta. Tai ei ajatella, alkaa särkeä päätä.

Helsinkiläisenä olen vain silmät suurina kuunnellut, miten asioita hoidetaan pienemmilä ja isommillakin paikkakunnilla. Helsingissä on sentään kaupunginjohtaja hoitamassa asiat oman pään mukaan.

Kunnallispolitiikkaahan pidetään politiikan peruskouluna, josta voi sitten nousta valtakunnan tasolle. Olen vain miettinyt, miten kaiken paikallisen suhmuroinnin jälkeen kukaan pystyy hahmottamaan asioiden suurempia kokonaisuuksia ja muuta kuin oman ryhmänsä edun. Monesti näyttää, ettei pystykään.

Tässä viimeisimmässä Hautalan tapauksessa on paljon kummallista, mutta mieleen tulee sekin, kenen pitäisi asioista tietää ja ne hallita. Poliitikkojen avustajistahan on puhuttu paljon, eikä syyttä. Varmasti mukana on kokeneita ja päteviäkin ihmisiä, ja Hautalan avustajista en sen kummemmin tiedä. Yleiskuva kuitenkin on, että monesti avustajaksi otetaan puolueen nouseva nuori kyky ellei suorastaan puoluetoverin jälkikasvua. Oppimaan ja kasvamaan. Mutta onko ihan satavarmaa, ettei poliitikko tarvitsisi itse paapomista ja ohjaamista, eikä avustaja?

Advertisements
This entry was posted in politiikka. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s