Kilpailua vai yhteistyötä?

Moni tutkija älähti, ja syystä, luettuaan opetusministeri Krista Kiurun vähemmän tuoreen idean kilpailun lisäämisestä yliopistoissa. Useimpien tutkijoiden työajasta huomattava osa menee jo nyt erilaisten hakemusten rustaamiseen, minkä lisäksi pitää istua hakemusten tekemiskoulutuksissa, koska aivan maalaisjärjellä näitä ei kirjoitella. Onneksi ainakin joissain yliopistoissa hallinto suorastaan palvelee hakemusten tekijöitä.

Toisaalta tutkijoita moititaan kansainvälisten yhteyksien ohuudesta ja myös kotimaisen yhteistyön puutteesta. Jos aina vain kilpaillaan ja väännetään hakemuksia, missä on aika ja tila hedelmälliselle yhteistyölle? Missä välissä syntyy niitä synergioita (vai onko sana jo pois muodista), missä välissä vaihdetaan ajatuksia eikä vain kilpailuteta niitä?

Lauantaina Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio kuvasi Nokian vaikeuksiin johtanutta kehitystä. Kilpailun puutteesta ei Nokiassa ollut kyse, päinvastoin.

“Koeteltu tapa suunnitella puhelimia oli se, että tiivis tiimi rakenteli yhdessä tuoteperheitä alusta loppuun ja sai työhönsä hyvin rahaa sekä vapautta.

Nokia keksi uuden tavan. Kiritetään osaajia pilkkomalla suunnittelu pienille hajallaan oleville tiimeille, jotka voivat kilpailla keskenään.

Entiset nokialaiset kertovat, että eri puolilla kehiteltiin sokkona samoja paloja, parhaat voimat eivät saaneet toisistaan tukea, tuli nollaprojekteja ja turhaa työtä.”

Jos yliopistojen tutkimus tuntuu tehottomalta, uhrataanpa hetki kallisarvoista hakemusten tekoaikaa sille ajatukselle, miten yhteistyötä voisi parantaa. Luonnontieteellisillä aloilla tutkimusryhmät ovat konkreettisempaa todellisuutta kuin humanistis-yhteiskuntatieteellisillä, mutta myös meillä on erittäin tärkeää vaihtaa ajatuksia, vinkkejä, ideoida yhdessä, ettei jokaisen tarvitse erikseen.

Liikkuvuutta yliopistojen välillä ollaan pitävinään hyvänä asiana, mutta vaihtajilla on monenlaisia tarinoita siitä, miten helppoa on tulla uuteen yhteisöön. Omani on positiivisimmasta päästä: samanhenkisiä kollegoita on löytynyt ja todellista yhteistyötä myös. Olisin ehkä saanut heihin yhteyden muutenkin, mutta on eri asia edustaa samaa instituutiota kuin treffailla kerran vuodessa kasvokkain ja vaihtaa meilejä lopun aikaa.

Ehkä opetusministeri haluaa vähentää tällaista löperyyttä. Että tutkijat hengaavat keskenään iloisesti eivätkä kyräile ja piilottele tutkimuksiaan. Siinä suhteessa ainakin minulla on vielä paljon tekemistä. Jäisivät tosin useimmat työtkin tekemättä, jos jokainen kollega olisi kilpailija eikä työtoveri. Mutta kyllähän Nokian johtokin tämän tiesi aikanaan paremmin?

Advertisements
This entry was posted in tutkimus, tutkimusrahoitus, yliopisto. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s