Arvioitavana teos Ursula Pohjolan-Pirhonen: Kuninkaan amiraali (WSOY 1974)

Ursula Pohjolan-Pirhosen teos kertoo, tai ainakin sen pitäisi kertoa, pääasiassa Klaus Flemingistä ja vähän hänen siskostaankin, jota kirjailija arvelee Klaus-herran halunneen niin ettei päästänyt muiden kanssa naimisiin. Filippa-sisko on rakastunut nihtipäällikkö Anders Stubbeen, joka sittemmin mestataan kun Juhana-herttua rähjää Eerik-veljeään vastaan ja AS on uskollinen herralleen. Romanttinen juoni on kokolähelle tässä, enimmäkseen möyritään Ruotsin kuninkaallisten välejä ja kohtaloita, joissa ei yllätyksiä kouluhissansa muistaville juuri ole. Romantiikkaa on toki Kaarina Maununtytär-tematiikassa. Amiraalinakin Klaus Fleming piipahtaa, mutta mitään kovin sujuvaa taistelukuvausta kirjassa ei ole. Faktat varmaan ok, mutta se kuvaus, se kuvaus. Henkilöt, motiivit, fyysinen ympäristö, kaikki se mitä tekee kirjasta kiinnostavan puuttuu, ainakin minun mielestäni. Olen lukijana hieman ADHD mutten sentään kohtuuton.

Kirjan suurin ongelma on lopulta sama kuin keskinkertaisen tenttivastauksen. Opiskelijamme tietää jostain aihepiiriin liittyvästä aivan valtavasti, ja kertoo sitten siitä. Valitettavasti otsikkona oli “Kuninkaan amiraali”, ei “Kuningas ja vähän amiraalikin”. Pituutta vastaukselle on haettu runsaasta toistosta – joko lukijaa pidetään idioottina tai jokin sivumäärä on haluttu saada kokoon. Tai sitten, kuten eräs ystävä arveli, kirjailija on tehnyt teoksia kimppatyönä historioitsijamiehensä kanssa ja mukana on kummankin kontribuutio.

Kirja alkaa 70-lukulaisen modernisti synnytyksellä, mutta muuten kyseessä ei ole mikään “naiskirjallisuus” sanan varsinaisessa merkityksessä. Arjen historiaa oli kaiketi vielä tehty liian vähän, eikä UPP kyennyt ryhtymään sitä omaehtoisesti nuuskimaankaan, saati keksimään. Romantiikan kliseistä mukana on tietysti etäinen ja ankara sankari, jolle on tärkeintä ura, mutta sen kummempaa pehmenemistä tai muuta klimaktista ei tässä aihepiirissä esiinny. Filippa-sisko ottaa Jaakkima-veljensä orpotyttären kasvatiksi, siinä siskoparan lohtu.

Miksi lukea tämä teos? Paremman puutteessa… historiallinen fiktio on kehittynyt moniin suuntiin ja on ollut ennen tätä teostakin huomattavasti elävämpää ja paremmin kerrottua. Pidin Pohjolan-Pirhosta kuulopuheiden perusteella “romanttisen hömpän” kirjoittajana, mutta ainakin tämän teoksen perusteella romantiikka on ollut pienehkö viikunanlehti lähinnä yleisluontoisen historiatekstin julkaisemisen verhona. Kysyntää lienee ollut tuohon aikaan runsaasti, onhan edelleenkin. Mahdollisesti kirjailijan muissa teoksissa on ollut paremmin kehitellyt henkilökuvat ja juoni. En usko, että kustantaja olisi tästä nimenomaisesta teoksesta innostunut julkaisemiseen asti.

Advertisements
This entry was posted in historia, kirjallisuus. Bookmark the permalink.

2 Responses to Arvioitavana teos Ursula Pohjolan-Pirhonen: Kuninkaan amiraali (WSOY 1974)

  1. Pingback: Milja Kaunisto: Kalmantanssi (Gummerus 2014) | Äärellä avoimen maan

  2. Pingback: Lukeminen ja aika | Äärellä avoimen maan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s