Uskonto ja isänmaa

Sitä luulisi, että kun on jo jonkin verran vääntänyt nationalismista ja uskonnosta, ei tulisi uusia ajatuksia ainakaan helposti. Vaan mitä vielä, varsinkin kun viime aikoina on ilmestynyt kirjallisuutta aiheesta tai ainakin sitä sivuten. Tuomas Teporan väitöskirja vuodelta 2011 käsittelee aihepiiriä Suomen lipun näkökulmasta; Jouko Tillin viimevuotinen väitöskirja taas jatkosodanaikaisen papiston.

Nuorempana sitä ajatteli, että voi ei, kun on varmaan ihan loppuunkaluttu aihe, kun sitä on jo tutkittu. Mutta useimmista aiheista saa irti vaikka mitä, kun ajattelee huolella ja uusiksi. Saimme viime viikolla tiedon, että Suomen Akatemia rahoittaa hankettamme “Sota-ajan tulevaisuusvisiot. Julkinen keskustelu ja yksityiset tulkinnat vuosien 1941-1944 Suomessa”. Eli tätä hauskaa pääsee tekemään jatkossakin.

Tällä hetkellä mielessä pyörii erään artikkelin vuoksi nationalismin ja uskonnon suhde modernisaatioprosessin kuluessa. Modernistiset nationalismitulkinnathan kohtelivat uskontoa pitkään aiemman yhteiskunnallisen ajattelun jäänteenä, joka poistuisi nationalismin aikakaudella lopulta kokonaan. Samaa on muuten sanottu nationalismistakin: kyllä se katoaa, kun maat ja kansat kohtaavat, oli syynä sitten sosialismi tai kapitalismi.

Uskonnon ja nationalismin roolista nykyisessä maailma(ntaloude)ssa voi tietysti olla montaa mieltä. Eivät ne silti ole kadonneet mihinkään. Sen sijaan se uhrimieli, jota propagoitiin suomalaisille 1900-luvun alkupuolella, ja johon moni ainakin jonkin aikaa uskoikin, tuntuu kadonneen. Tutkijana en tietysti voi kuin todeta, että kappas vaan, ja selvittää miksi. Yksityishenkilönä olen osin sitä mieltä, että jouti mennä, ei se vain hyvää aikaan saanut. Vähemmälläkin painostuksella pääsee samoihin tuloksiin.

Kunpa vain sodalla edelleen retorisesti ratsastavat tahot ymmärtäisivät, että maailma on tosiaan muuttunut. Tutkijoiden tärkein tehtävä onkin, ei kertoa, miten hienoa sota-aikaan oli, vaan millaista silloin oli. Ja saada ihmiset ymmärtämään, että nyt ei ole samoin eikä ihannekuvien mukaista ole ollut juurikaan koskaan. Onnistuneeko tuo. Joka tapauksessa tutkiminen on kiinnostavaa, riippumatta tutkimuksen ulkopuolisista kohkauksista.

Advertisements
This entry was posted in politiikka, sota, tutkimus, tutkimusrahoitus. Bookmark the permalink.

One Response to Uskonto ja isänmaa

  1. Hei,

    Ainakin Thaimaassa ja Sri Lankassa nationalismi ja uskonto on sekoittunut keskenään. Sillä ei ole väliä mistä maasta ja uskonnosta puhutaan, ne sekoittuvat samaan tyyliin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s