Hautajaisvieraiden ikä ja sukupuoli

Minua on pitkään askarruttanut se, keitä ns. entisaikain hautajaisissa lopulta oli. Se on selvää, että kutsu ei koskenut koko talonväkeä, vaan paikalle lähti kustakin kotitaloudesta edustaja tai pari. Pikkulapsia ei hautajaisissa näkynyt, kenties lukuunottamatta lähimpiä perheenjäseniä. Mutta missä iässä hautajaisiin alkoi päästä mukaan, eikä tarvinnut odotella tuliaisia kotosalla?

SKS:n Kirkollisen Kansanperinteen Arkisto antaa ymmärtää, että 1900-luvun alkupuolella hautajaisissa olisi saattanut olla jo äskettäin lukemaan oppineita. Toisaalta tapa on voinut olla uusi. Anders Ramsayn Muistoja lapsen ja hopeahapsen kertoo, että vasta lähes täysi-ikäiset olivat mukana omankaan perheenjäsenen säätyläishautajaisissa 1800-luvun puolivälissä.

Lisäksi Ramsay tuo esiin saman kuin Marja Pehkonen teoksessa Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta: naisia ei hautajaisissa juuri ollut, ei siunaustilaisuudessa eikä hautajaispidoissa. Ramsayn äidinäidin hautajaisissa olivat läsnä vain vainajan tytär ja vanhin tyttärentytär, miesvieraiden lisäksi.

Olivatko hautajaiset virallinen edustustilaisuus, jossa vaimoväellä ei ollut sen kummempaa tehtävää? Kuitenkin ne olivat jonkinlainen seurapiiritapahtuma. Mieleen tulee sekin, että naisten pukeutuminen hautajaisiin olisi ollut vaivalloista, jos ei ollut juuri uusimman muodin mukaista surupukua laitettuna, eikä muuten tarvinnut pukeutua suruasuun juuri tämän kuolemantapauksen vuoksi.

Mutta tämä lienee joutavaa jossittelua. Jokin selitys naisten puuttumiselle on, ja melko yksinkertainen onkin. En vain tiedä mikä. Systemaattista naisten pois jättäminen ei ole, eikä talonpoikainen Suomi tunnu sitä edes tunteneen. Ja se vanha naisvihaselitys nyt ei ainakaan kelpaa.

Varmaa on ainakin se, että 1900-luvun puolivälissä tavaksi tullut lasten pois jättäminen hautajaisista, “jotta he eivät järkyttyisi” on ollut vanhan tavan mukaista eikä mikään skandaali sinänsä. Se, että lapsille ei ole edes kerrottu kuolemasta juuri mitään on ollut se uusi asia.

Advertisements
This entry was posted in hautajaiset, historia, lapset, sukupuoli. Bookmark the permalink.

2 Responses to Hautajaisvieraiden ikä ja sukupuoli

  1. Kirjoituksestasi tuli mieleen, että löytyisiköhän edellisen vuosisadan vaihteesta etikettioppaita Ruotsista tai Suomesta?

    Kysymykseesi naisten osallistumisesta on etsitty vastausta aiemminkin: http://faktoider.blogspot.fi/2013/04/begravningar-for-herrar.html

    Satunnaisella googlauksella tuli ulkomailta esiin yksi selitys naisten poissaololle: säätyerojen luominen ja alkoholin kulutukselta suojaaminen. “Although expected to mourn, women were generally advised against attending funerals, especially for those nearest and dearest to them. Cassell’s Household Guide for 1878 discourages the practice pointing out that it is something done by female relatives in the poorer classes. It may also have been the case that the frequent practice of drinking both before and after the funeral not only by the funeral party, but by the undertaker and his assistants would have been upsetting. ” (http://vichist.blogspot.fi/2008/06/victorian-funerals-and-mourning.html )

    Hupiosastoa.
    Topeliuksen kertomus “Herr Evert Karlssons begravning i Åbo domkyrka” luettavissa verkossa: http://runeberg.org/ungdomzt/0100.html
    Muistitietoa Värmlannista: http://runeberg.org/fataburen/1923/0098.html
    Skoonesta “Under 1700- och 1800-talen blev det vanligt att de skånska kvinnorna bar två kjolar när de hade sorg. Den yttersta svarta kjolen drogs då upp över huvudet och ansiktet, så att det bara fanns en liten öppning de kunde titta ut genom. Under kjolen som dragits upp över ansiktet fanns sedan ytterligare en kjol, på så sätt gick kvinnan inte oklädd från midjan och neråt.” (http://www.ts.skane.se/fakta/doden-och-begravningen )

    • IlonaP says:

      Just tänään tuli taas vastaan, miten talonpoikaisissa piireissä emännillä oli tärkeä tehtävä tuoda surutaloon tuomisia, ja melkein yhtä tärkeä tehtävä saada saman verran viemisiä… Tämä 1900-luvun alkupuolelta Lapista, mutta kuitenkin. Samoin Eljas Raussi ja Johannes Häyhä kertovat yhtäpitävästi naisten osallistuneen ainakin muistotilaisuuteen ja ryypänneen siellä seassa. Säätyero lieneekin paras selitys, ja selittää sen, miksi näitä juttuja naisten vähyydestä tai puuttumisesta tavataan vain säätyläisten keskuudessa.

      Toisaalta sekin on selvää, että kovin montaa naista ei surutalosta kirkkomaalle joutanut, kun piti tarjota mahdollisesti suuretkin pidot ja ruoan oli oltava valmiina, kun pitkän matkan takaa palattiin. Vaikka apua saatiin naapurista ja sitten alkoi olla pitokokkejakin, ei varsinainen talonväki voinut kaikkinensa huidella muualla.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s