Järjestyshäiriöitä

Akateemisen maailman tilaisuuksia pidetään usein puuduttavan tylsinä ja tapahtumattomina. Meilläkin on kuitenkin omat häirikkömme, joiden suhde kulloiseenkin tilaisuuteen ja mahdollisesti yleisesti tunnettuun todellisuuteenkin on ongelmallinen. Myös kuolemantutkimusta käsittelevissä tilaisuuksissa on ollut järjestysongelmia, joista kerron seuraavassa.

Toissa syksynä Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin järjestämällä luentosarjalla yhden esitelmän yhteydessä puheenvuoroja käytti hillityn oloinen herrasmies, joka kuitenkin menetti lopulta malttinsa. Esitelmöitsijän olisi hänen mukaansa pitänyt tutkia aihettaan eri näkökulmasta ja oikeastaan eri tieteenalan piirissäkin. Kun esitelmöitsijä ei tähän suostunut, äänenvoimakkuus kohosi ja suomalainen tiedepolitiikka sai osansa, samoin se, että “akateeminen maailma ei keskustele”.

Kyllä se keskustelee, kunhan keskustellaan ja mielellään edes viitteellisesti annetusta aiheesta. Huutaja sai myös sympatiaa, kuten tällaisissa tapauksissa monesti käy. Lopputuloksena oli kohtuullinen aselepo, tosin allekirjoittanutkin joutui tilaisuuden päätteeksi huutokisaan häirikön kanssa. Kuulin myöhemmin, että rakennuksen vahtimestarille oli annettu ohjeet olla päästämättä tätä uhkaavasti käyttäytynyttä henkilöä enää sisään.

Oliko tilanne uhkaava? Minusta ei. Vaikka mies on minua puoltatoista päätä pitempi, hän on kuitenkin suhteellisen harmiton eikä valmis kuin verbaaliseen väkivaltaan. En voi sanoa että olisi todella pelottanut, kyllä sen ihmisestä näkee. Ainakin ex-portsarin pikkusisko.

Samainen henkilö yritti pyrkiä viime keväänä Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran järjestämään Nordic Network of Thanatologyn symposiumiin. Meitä oli kaksi naista kertomassa, että tilaisuuteen on ollut ennakkoilmoittautuminen ja että se on maksullinen. Olisimme toki joustaneet monissa muissa tapauksissa, mutta nyt päätimme pikaisesti olla ehdottomia, emmekä päästäneet henkilöä sisään. Keskustelu riitti jälleen.

Miksi emme anna ihmisten puhua? Miksi rajoitamme ihmisten sisäänpääsyä? Ei se koskaan hyvältä tunnu, mutta koska tilaisuuksilla on paljon annettavaa ihmisille, jotka pystyvät hyväksymään niiden melko väljät pelisäännöt, ei ole aihetta antaa täysin omaa linjaansa vetävien tulla rajoittamaan näiden ihmisten oikeutta osallistua keskusteluun ja saada aineksia työhönsä ja tutkimukseensa.

Tarvetta järjestysmiehen paikalle pyytämiseen ei siis kuitenkaan ole. Pienikokoiset täti-ihmiset riittävät hyvin, kunhan ovat päättäväisiä ja malttavat hieman jankuttaa. Jos tilaisuuksissa olisi aiemmin esiintynyt todellista väkivaltaa, harkitsisimme varmasti vakavasti otettavamman henkilön pyytämistä paikalle. Kukahan se vain olisi, kun ei meillä oikein varaa ole kellekään maksaakaan. Puolisoni järjestysmieskorttikin on ehtinyt vanhentua.

Advertisements
This entry was posted in käytöstavat, tapahtumat, yleiset. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s