Häitä ja hautajaisia

Tänä viikonloppuna on Helsingissä taas järjestetty häämessut. En ole sellaisilla koskaan ollut, joten mitäpä minä niistä kirjoittaisin. Häät järjestimme mieheni kanssa viime syksynä, mutta onnistuu se ilman asiantuntija-apuakin. Häät olivat toki hieman “häät sulhasen tapaan” – paikkana oli hänen työpaikkansa tiloissa toimiva sotilaskoti ja ohjelmaankin vaikuttivat joissain kohdin upseeriperinteet. Aika helppoa morsiamelle, kun ei tarvitse kuin päättää mitä panee päälle. Ainakin jos hieman liioittelen 🙂 Yhdessähän nämä suunnitellaan ja kaikilla asianosaisilla oli erittäin hauskaa.

Häitä suunnitellaan usein pitkään, jopa vuosia. Joku tietää, millaiset häät haluaa jo ennen kuin puolisoa on löytynyt. Hautajaisten suhteen tilanne on hieman toinen – kukapa varsinaisesti haluaisi hautajaisia itselleen tai kenellekään. Hautaamatta ei tässä maailmassa kuitenkaan kukaan jää. Jos omaisia ei ole tai heitä kiinnosta, yhteiskunta hoitaa. Naimisiin ei ole pakko mennä, mutta vaineeseen on, tavalla tai toisella.

Kuten tarkkaavainen lukija on jo päätellyt, ainakin mieheni hautajaiset tulevat noudattamaan tiettyjä kaavoja, eikä se minua tule haittaamaan, jos en täältä itse lähde ensin eli olen ylipäänsä paikalla. Sotilasyhteisöllä on omia tapojaan hautajaisissa, enkä tiedä, onko vastaavia muilla ammattikunnilla, ainakaan samassa mitassa. Haittaisiko se “yksilöllistä suremista”, jos näin olisi? Millaiset olisivat sinun ammattikuntasi rituaalit?

Eliniän pidetessä ammatillinen identiteetti voi toki olla jo ohut kuoleman kohdatessa. Ilahduttavasti kuitenkin esimerkiksi Helsingin Sanomien kuolinilmoituksissa mainitaan henkilöiden ammatteja. Tämähän on myös tunnistamiskysymys – jos samannimisiä ihmisiä on useita, eikä surijoinakaan mainita kuin “omaiset”, voi ammatti antaa viitteitä siitä, onko kuollut tuttu vai tuntematon.

Pienet hautajaiset ovat olleet tavanomaisia jo vuosikymmeniä. Aiemmin suuret hautajaiset olivat merkki vainajan asemasta ja varallisuudesta, mutta pienten hautajaisten suosio ei perustu vain ihmisten köyhtymiseen, pikemminkin päinvastoin. Pienet hautajaiset ovat korostetusti perhejuhla, ja niiden ajatellaan antavan paremmin tilaa tunteille kuin suuret massatapahtumat.

Juhlien järjestäminen myös maksaa, kuten häämessuillakin ihmisille selvinnee. Kuolema ei välttämättä tule yllättäen, mutta harva pitää asiallisena ruveta säästämään heti, kun omainen saa diagnoosin vakavasta sairaudesta. Voimavarat suunnataan elämään, ei kuolemaan. Niinpä kuoleman tullessa monellakaan ei ole varoja valmiina suurien, kymmenien saati satojen ihmisten tilaisuuksien järjestämiseen. Entisaikaan saatettiin kuulemma jopa hakea pankkilainaa tarkoitusta varten, mutta nykyään lainarahalla järjestetään enimmäkseen vain elävien juhlia.

Keski-iässä häiden järjestäminen on hauskaa, tietäähän itse kukin, mitä haluaa ja mitä ei. Hääväestämme vain kolmekymppisillä oli edes ruuhkaa tällaisten juhlien suhteen. Kutsumistamme henkilöistä näet tulivat paikalle lähes kaikki, ja juuri siksi, ettei tässä iässä yleensä paljon bileitä ole.

Runsas hääväki sai myös miettimään, olisiko reilua järjestää pienet hautajaiset meistä kummallekaan, jos lähivuosikymmenistä puhutaan? Eiväthän ihmiset tulleet paikalle vain bilettämään; kyllä meistä tuntui, että he olivat siellä meidänkin takiamme. Olisiko suurilla hautajaisilla sittenkin tilausta, ja voisivatko ne olla tärkeäksi koetun ihmisen tärkeän elämän asianmukainen päätös?

Kun aikanaan hautasimme isäämme, veljeni lohkaisi kulunkeja laskiessaan, että jokaisella pitäisi olla tilillään muutaman tonnin “tapporaha” (sukumme on Kainuusta, yrittäkää ymmärtää). Näinhän se lienee. Valmiina on oltava. Kuolema ei ole vain abstraktio, vaan hyvin konkreettinen asia. Yhteisön kokoontuminen viimeisen kerran juuri näissä merkeissä on ainakin minusta hienoin tapa osoittaa rakkautta ja kunnioitusta. Vaikka rahallinen taakka on omaisille monesti raskas, ainakin mahdollisuuksien mukaan kannattaisi harkita isoja hautajaisiakin. Ehkei sentään karaoken kera, kuten meillä häissämme oli, vaikka sopisihan se toisaalta…

Advertisements
This entry was posted in hautajaiset, häät, kuolinilmoitukset, musiikki, talous, tunteet, yhteisö. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s