Tieteiden yössä

Eilisiltana, 10.11. järjestettiin jälleen Tieteiden yö. Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura esiintyi Tieteiden talossa posterien ja kahden esitelmän voimin. Tämä oli ensiesiintymisemme tällä foorumilla, mutta toivottavasti jatkoa seuraa! Suurkiitokset Kirsi Kanervalle, jolla oli päävastuu meidän saamisessamme mukaan.

Anna Haverisen valitettavan sairastapauksen vuoksi meillä oli esitelmöitsijäpula, joten tarjouduin puhumaan aiheesta Sotien vaikutus kuolemankulttuuriin. Ainahan 15 vuotta jauhamastaan aiheesta puhuttavaa löytää, ja saatoin todeta Annalle seuran humoristisessa hengessä: “Lepää rauhassa”… Toivottavasti kuulijoita ei haitannut, että aihe vaihtui virtuaalisesta suremisesta sodan ja kuoleman historiaan. Jos päätoimittaja sallii, esitelmä julkaistaan Thanatoksen kesänumerossa, paranneltuna tietenkin.

Toiseksi puhujaksi olimme saaneet Esko Länsimiehen, joka pohti esitelmässään elämän ja kuoleman kysymyksiä. Onko kuolema ystävä vai vihollinen, ja miten eutanasiaan tulisi suhtautua? Länsimies on käsitellyt aihetta vuosien saatossa monissa kirjoituksissa ja tutkii sitä edelleen. Syvennyimme tematiikkaan myös taiteen, sekä runojen että musiikin avulla. Erityisen hienoa seuran toiminnan kannalta on se, että puhuja tuli pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Kuopiossa meillä ei olekaan kovin montaa jäsentä.

Ennen SKTS:n rientoja ehdin kuunnella Glossa ry:n kaksi esitelmää. Erityisesti Mari Isoahon esitelmä sodista ja kärsimyksestä venäläisissä kronikoissa kiinnosti sodan ja kuoleman historioitsijaa. Kun vihollinen pääsi hyökkäämään ja tekemään tuhoa, se kuvattiin Jumalan rangaistuksena ja opetuksena syntisille. Kysyin, miten omia hyökkäyssotia kuvattiin, mutta ne olivat kuulemma paljon rehvakkaampia tapauksia. Näinhän se lienee. En sattuneesta syystä tullut nostaneeksi keskusteluun, miten Suomessa oli hyvin samanlainen tunnelma talvisodan aikana kun 900 vuotta aiemmin Kiovan Rusj’issa “ismaeliittien” hyökkäillessä. Ilmeisesti kristinusko tuottaa tietynlaisen suhteen vähemmän toiveikkaasti alkavaan taisteluun. Tuoretta rouva Pajaria huvitti erityisesti kronikan kohta, jossa kerrottiin hyökkääjien juovan pajarien verta… (Pahoittelen mahdollisia vääriä kirjoitusasuja, keskiajan Venäjä ei ole erikoisalaani.)

SKTS:n yksi keskeinen toimintamuoto ovat erilaiset tapahtumat ja tilaisuudet. Olisi tärkeää, että niitä saataisiin järjestettyä pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Toivomuksia ja ideoita voi esittää minulle ja kaikille seuran hallituksen jäsenille; meillä on muutamia juttuja hautumassa, ja syksyllä järjestämme seminaarin tällä tiedolla Turussa. Jos haluat SKTS:n “kiertueen” paikkakunnallesi, sovitaan asiasta, jos vaikka oikein keikkarundille päästäisiin 🙂

Advertisements
This entry was posted in eutanasia, historia, kuolema, musiikki, sota, tapahtumat, uskonto, yleiset. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s